Vappumeikkiä

Vietän ensimmäistä kevättäni ei-opiskelijana aivan liian moneen vuoteen, ja huomasin hieman ikävöiväni Suomen pisintä Wappua. Enkä suoraan sanottuna tiedä, mitä normaalit ihmiset tekevät Vappuna, saati mitä minun pitäisi tehdä Vappuna :D Onneksi pinnallisena ihmisenä onnistun aina ilostumaan veikeistä meikeistä.

Inspiraationa toimi, jälleen kerran, MarionCameleon. Minun tarvikevarastoni saati taitoni eivät riitä tuottamaan ihan vastaavanlaista lopputulosta, mutta aika hyvin kuitenkin pärjäsin, vaikka itse sanonkin. Ja monet kehutkin sain, että eiköhän se ihan hyvä ollut :)

Tämä olisi tosiaan vaatinut jotain kivoja irtoripsiä, mutta en omista yksiäkään jotka olisivat mielestäni sopineet tähän kivasti. Selkeästi varaston täydennyksen paikka. Toinen tuote jota jäin kaipaamaan, oli musta rajausväri. Käytän äärimmäisen harvoin mustaa meikkiä, koska minun porsliini-ihoni kanssa lopputulos on vähän liiaksi nukkemainen, mutta tähän mustat rajaukset ja pilkut olisivat kyllä tuoneet erittäin tervetullutta skarppiutta. Nyt jouduin tyytymään mustaan luomiväriin ja tummanruskeaan kynään.

Sinisten alueiden pohjana on Urban Decayn Chaos, joka on häivytetty Lumenen Saaristomerellä. Molemmat ihan killer-luokkaa olevia sinisiä. Violeteissa osioissa pohjalla on musta Sleekin Love in London häivytettynä saman paletin Forever in Florencella sekä Urban Decayn Urbanilla. 

Ei ehkä mikään työpaikkakelpoinen arkimeikki, tai "vienpäs tässä äkkiä roskat ulos ja kipaisen sen jälkeen lähikauppaan ostamaan purkin maitoa" -meikki, mutta sopi kyllä täydellisesti wappu-tohinoihin. Ja oli sen verran hauska tehdä, että pitää yrittää implementoida sama idea myös hieman hillitympään meikkiin.

Tietyömaa

No mutta hyvää päivää!

Minun on nyt tunnustettava, ettei ole enää aavistustakaan koska lupasin tulla takaisin, mutta nyt ainakin tuntuu ihan hyvältä ajalta :) Elämä on tällä hetkellä kovasti hektistä, joten otan vieläkin tämän päivittämisen ihan rennoin rantein, mutta talviunilta ollaan kuitenkin herätty.

Tauko teki ainakin siinä mielessä hyvää, että intoa on taas enemmän. En ole vielä ihan siellä huippupäivissäni, mutta paranemaan päin joka tapauksessa. Jatketaan kipuamista, hitaasti mutta varmasti! Yhdeksi suurimmaksi innon palauttajaksi voidaan nimittää nämä nyt nähtävät kynnet. Ai jumankekka että tykkäsin näistä. Toimivat kyllä siinä mielessä vähän itseään vastaan, ettei tehnyt mieli poistaa näitä ollenkaan. Vaikea saada takaisin rutiinia säännöllisestä kynsien tekemisestä, jos haluaa kulkea kaksi viikkoa putkeen samoissa lakoissa.

Että nyt on sitä keltaista! Voi nam. Innoitukseni näihin kynsiin ei suinkaan tullut läheiseltä tietyömaalta, vaan niinkin shokeeraavasta paikasta kuin Instagramista. Inspiraatiolähde sentään oli vähän vähemmän perinteisempi. nimittäin ihanan ihanan marioncameleonin tekemä musta-keltaraidallinen silmämeikki. Marion tekee aivan mielettömän upeita meikkejä ja vietän päivistäni noin 16,94 prosenttia kuolaten niitä. Ihan vain varoituksen sanana, tässä blogissa tullaan näkemään vielä paaaljon Marionin tekeleistä inspiroituneita juttuja.

Keltainen lakka on se, voisin melkein sanoa ainoa ja oikea, OPI I Just Can't Cope-acabana. Rakkautta lakkapullossa ja silleen. Musta lakka on ikivanha ja aikalailla jankkiintunut Wet n Wild Black Crème, joka on jo niin tönkköä ettei se oikein toimi ihanteellisella tavalla vapaalla kädellä sivellessä. Teippien ja vinyylien kanssa toimi ihan mukiinmenevästi, mutta nuo vapaan käden osuudet ovatkin sitten vähän toista maata. En voi missään nimessä sanoa olevani tyytyväinen niihin, mutta muuten kynnet olivat niin kovasti mieleen, että päätin olla välittämättä niistä.

Salaisena inspiraatiolähteenä saattoi myös toimia Mats Hummels, mutta shh, ei kerrota kellekään. Voisin myös kirjoittaa tähän pitkät pätkät Herr Hummelsista, mutta en taida kuitenkaan kehdata, joten suosittelen vain erittäin lämpimästi googlailemaan :D Antoisaa loppupäivää!