Jenkkilästä, osa 2

Moikka!

Jenkkilän seikkailut jatkuvat. Edellisessä osassa jäimme paistattelemaan päivää Hapgood Pondin leirintäalueelle Vermontiin. Vermont on ehkä vähän tylsä paikka noin aktiviteettimielessä, mutta maisemat, voi jukranpujut! Aivan mielettömiä. Valitettavasti niistä nyt vain ei ole kovin paljon todistusaineistoa, koska ne maisemat tuli koettua auton ikkunasta. Tietkin olivat sellaisia, ettei niiden varrelle uskaltanut pysähtyä.

Ainoat vähänkään mielenkiintoiset kohteet Hapgood Pondin lähistöllä olivat hiihtokeskukseen kesäksi rakennettu toimintapuisto ja Manchesterin outlet-kylä, josta pongasimme myös Marimekon myymälän. Tekemistä ei siis moneksi päiväksi ollut, joten päätimmekin muuttaa suunnitelmia ja lähteä Vermontista päivää aiottua aikaisemmin. Ja hyvä niin! Olin koko suunnitteluprosessin ajan surkutellut sitä, ettei taida jäädä aikaa millekään spontaanille tekemiselle, koska olin suunnitellut lähes minuuttiaikataulun :D Spontaanit tekemiset ovat kuitenkin niitä kaikkein parhainta antia matkoilla, yleensä niin löytää parhaimmat paikat ja tietysti matkoilla on oltava myös ripaus seikkailua.

Niin kävi tälläkin kertaa, spontaani hyppy tuntemattomaan taisi olla matkan paras osuus. Päätimme lähteä Bostoniin, joka oli viime metreillä tippunut pois matkasuunnitelmasta, koska sen lähistöltä ei löytynyt vapaita leirintäaluepaikkoja, emmekä halunneet tuhlata hotelliin yhteensä kolmessa kaupungissa. Nyt lähdimme siis aamuvarhaisella kohti Bostonia, ja ajatuksena oli sitten iltapäivästä lähteä Bostonista kohti New Yorkia, seuraavaa matkakohdettamme ja etsiä matkan varrelta joku kiva leirintäalue.

Bostonissa minun oli suurena eläinystävänä tietysti päästävä paikalliseen akvaarioon, joka on kuuluisa neljän kerroksen korkuisesta meritankistaan ja pingviineistään. Siellä vierähtikin sitten sen verran kauan aikaa, että itse Bostonin kierteleminen jäi kovin vähäiseksi. Se on suuri sääli se, koska kaupunki vaikutti tosi mielenkiintoisemmalta, paljon paremmin minun makuuni sopivalta kuin esimerkiksi New York. Boston on jostain syystä muutenkin aina ollut sellainen itseäni houkutteleva kaupunki (vähän kuin monelle tuntuu olevan se New York), suunnittelin lukioikäisenä jopa lähteväni sinne kielikurssille. Tänne pitää siis vielä ehdottomasti palata toistekin paremmalla ajalla!

Spontaaniuden siivittämänä lähdimme taas ajelemaan, vailla mitään tietoa seuraavasta yöpaikasta. Kai sitä yhden yön nukkuu vaikka autossa, jos ei parempaa paikkaa löydy :) Käsittämättömällä tuurimunkilla satuimme kuitenkin löytämään reissun parhaan leirintälueen. Kunhan vain sattumanvaraisessa kohtaa pistin navigaattorin etsimään lähellä olevia leirintäalueita ja valitsin niistä sen, jolla oli paras nimi :D Pienellä googlailulla löysin sen nyt netistäkin, Grand View Camp Resort, Connecticut. Suosittelen niin suurella lämmöllä, että oikein linkitän. Niin ystävällistä henkilökuntaa,  tarjosivat meille ilmaiseksi muun muassa kaljaa (koska joku vieras oli jättänyt eivätkä he itse juo) ja polttopuita (raivattiin just pieni koivikko, ottakaa tästä). Seuraavana päivänä saimme oikein lapulle kirjoitettuna listan paikoista, joissa New Yorkissa kannattaa vierailla, sellaisia joista useimmat turistit eivät ole kuulletkaan. Huippua!

Osallistavaa taidetta

Tuon leirintäalueen lähistöllä oli myös tosi paljon mielenkiintoisen kuuloisia paikkoja ja nähtävyyksiä, me kävimme niistä vanhalla lossilla ja jonkun paikallisen näyttelijän kautta insinöörin kautta hullun tiedemiehen itse suunnittelemalla linnalla. Jantterilla taisi olla elämässään vähän tylsää, koska linna oli täynnä esimerkiksi salakäytäviä, vakoilupeilejä ja muuta jännää. Jokaisessa linnan yli 70 ovessa oli erilainen, tämän näyttelijän itse suunnittelema lukkomekanismi. Maisematkaan linnan pihalta eivät myöskään olleet mitenkään pöllömmät, linna sijaitsi kalliolla Connecticut-joen rannalla.

Jo muinaiset mayat tiesivät, että ankat ovat söpöjä

Ja vasta kirjoittaessani tätä huomaan, että nuo kuvat Connecticutista ovat vielä käsittelemättä, enkä niitä pysty tähän teille liittämään :D Ainoastaan yksi kuva on valmiina, koska sen halusin välttämättä pistää facebookin kansikuvakseni ja se piti siis käsitellä ihan ensimmäisenä... No mutta, ei anneta sen häiritä vaan ruvetaan pölisemään New Yorkista. Budjettimatkailijoina ja autolla liikkeellä olevina hotelli Manhattanilta ei houkutellut, vaan otimme hotellin New Jerseyn puolelta. Hinta kolmesataa kertaa halvempi ja kolmen dollarin bussiyhteys Manhattanille puolen tunnin välein. Käy. Supersuuret kaupungit eivät ole oikein kummankaan meidän suosikkikohteita, joten vietimme vain yhden kokonaisen päivän tuolla Manhattanilla, muuten kiertelimme New Jerseyn puolella. Valitettavasti tuo Manhattan-päivä oli tosi sateinen, joten entistä vähemmän teki mieli kierrellä kaupungilla, saati ottaa kuvia. Harmi sinänsä, tosi hienoja kuvia olisi saanut esimerkiksi Little Italysta. Ja esimerkiksi keskuspuistoa olisi voinut kiertää pidempäänkin. Näimme sentään T Rexin, ja kävimme syömässä autenttisessa kiinalaisessa, ne kaksi asiaa jotka halusinkin tehdä :)

Seuraavana päivänä kävimme sitten ihastelemassa vapauden patsasta. Ihastelimme tietysti hänen parempaa puoltaan, koska rumemman puolen näkeminen on maksullista. Samalla sai myös aika mahtavan kuvakulman Manhattanille, enkä myönnä ottaneeni noin sataa kuvaa tuosta pilvenpiirtäjien rykelmästä.... Tuolla meren rannassa kulki yli mailin mittainen silta, alkaen noin vapauden patsaan kohdalta ja jatkuen melkein Manhattanin eteläkärkeen. Me kuljimme sen päästä päähän, ja minä sitten pysähdyin noin kymmenen metrin välein ottamaan uuden kuvan, koska kuvakulmahan siinä muuttuu hei :D

THE UNITED STATES OF 'MURICA!

Sen jälkeen oli tarkoitus lähteä Thomas Edisonin museoon, mutta tietysti se oli kiinni juuri sinä päivänä. Jotenkin tuo pieni koukku myös sekoitti navigaattorimme totaalisesti, ja jouduimme kiertelemään pari tuntia New Jerseyä, ennen kuin löysimme pois Philadelphiaan vievälle tielle. Tunnelma oli ehkä hieman kireähkö autossa, mutta onneksi tämä oli matkamme pahin vastoinkäyminen, eikä mikään sen vakavampi. Tai no Ukon tabletti, jota käytimme navigaattorina, meni kyllä rikki ensimmäisenä päivänä, mutta ei sekään sen pahempi sattumus ollut. Matkavakuutus korvasi sen täysihintaisena takaisin, ja minun kännykkäni oli navina loppumatkan. Elämä ei ole hankalaa, kun siitä ei sellaista tee.

Philadelphia oli siis matkan viimeinen etappi ennen paluuta North Carolinaan ja paluulentoa Suomeen. Tämä on myös jostain syystä aina itselleni ollut sellainen tosi kiehtova kaupunki, ja Bostonin tavoin sekään ei tuottanut pettymyksiä. Aivan ihana symppis kaupunki! Ei ollenkaan niin kaoottinen ja "likainen" kuin New York, tarpeeksi pieni että se oli helppo ottaa haltuun ihan kävellenkin, mutta silti tarpeeksi iso ollakseen mielenkiintoinen ja yllättävä. Muutama ikävämpi ihminen tuli vastaan, mutta en sitten tiedä onko se yleinen kaupungin toimintatapa, vai olivatko nuo ihmiset vain ääliöitä. Olin ottamassa rakennusten kattokoristeista kuvia, kamera siis reilusti yläviistoon suunnattuna, ja joku akka tuli huutamaan minulle ettei kaduilla saa ottaa kuvia, niihin voi tulla ihmisiä jotka eivät halua joutua kuvattavaksi... Jos nyt jätetään huomioimatta se, että yksikään ihminen ei olisi voinut vahingossakaan osua noiden kuvien tielle, yleisillä paikoilla, joiksi kadutkin luetaan, on todellakin sallittua ottaa kuvia juuri siitä mistä lystää. No, tuo muikkeli taisi olla nauttinut jotain muutakin kuin lähimmäisenrakkautta.

Philadelphiassa tämän hullun liskonaisen oli taas päästävä eläintarhaan, olihan kyseessä Amerikan ensimmäinen eläintarha, ja nettisivujen perusteella matelijatalo olisi tosi kattava. Paljon mielenkiintoisia isoja nisäkkäitäkin olisi tarjolla. Lähdettiin ennen puoltapäivää eläintarhalle, ja tyhmänä akkana menin sanomaan ääneen, että onneksi ei ole kovin kuuma päivä, eläimet ovat hyvin esillä. Varmaan sillä samalla sekunnilla lämpötila kohosi noin 38,4 astetta celsiusta. Useimmat ulkoilmassa elävät eläimet olivat visusti piiloissaan, loput näyttivät lähinnä kuolleilta. Tuolla olisi ollut tarjolla tosi laaja kissa-alue, mutta näimme ainoastaan pienen vilauksen tiikeristä. Leijonat, leopardit, gepardit, lumileopardit, puumat, jaguaarit, kaikki muut leikkivät piilosta. No, onneksi edes ne liskot olivat esillä.

Tämä oli kyllä eläintarhareissun paras anti :D Tuo koiras piti aivan JÄRJETÖNTÄ ääntä, ja pikkunatiaiset vieressämme kyselivät punastelevilta vanhemmiltaan että mitä nuo oikein tekevät :D

Että semmoinen reissu. 13 päivää autossa, 14. oli paluulento. Mailimäärää en näköjään valitettavasti ole kirjoittanut mihinkään muistiin, mutta paljon se oli. Budjettiakaan emme turhan tarkkaan laskeneet, hotelleihin (Philadelphia, New York, lentokenttä) meni noin 300 euroa, autonvuokraukseen noin 400 euroa, bensoihin noin 200 euroa, lentolippuihin noin 800 euroa (minulla, Ukko pääsi halvemmalla kun kerran tulikin paikan päälle jo kesäkuussa). Ruokaan kuluneista rahoista ei ole aavistustakaan, mutta aika halvalla päästiin, koska autenttisen amerikkalaisen kokemuksen saadaksemme söimme lähinnä dinereissa ja pikaruokapaikoissa :D Kolmesti taisimme käydä "oikeassa" ravintolassa ja pari kertaa teimme trangialla omat ruokamme. Ehkä 200 euroa siis siihenkin? Että kyllä tuollakin mantereella pärjää pienellä budjetilla. Kaiken kaikkiaan minulla meni rahaa reilusti alle kaksi tonnia, shoppailuineen päivineen.

Jos nyt lähtisin uudestaan, yrittäisin pysytellä pienemmällä alueella, jotta kaikki aika ei kuluisi autossa istumiseen, ja jotta voisi enemmän käyttää pienempiä teitä. Miellyttävämpi ajaa ja paremmat maisemat. Jättäisin myös reilusti enemmän tilaa spontaaneille seikkailuille, koska niitä on varmasti joka nurkan takana. Lähtisin myös kauemmaksi isoista kaupungeista (niin kuin nytkin), koska minun suurimmat kiinnostuksen kohteeni ovat erityisesti ne maisemat, luonto, pikkukylät ja ihmiset, joiden elämän suurin kohokohta on se, että tapaa jonkun turistin Suomesta. Aivan erityisesti haluaisin päästä käymään Alaskassa. Mutta onhan minulla koko loppuelämä aikaa :)