Eilen tuli paha mieli OPIn Samoan Sandin puolesta, raukka kun ei ole päässyt tositoimiin ollenkaan. Ei se nyt sinänsä kovin vanha tosin ole, ostin sen syyskuussa, mutta sainpahan ainakin hyvän tekosyyn poistua välillä sieltä mukavuusalueeltakin. Ostin sen sellaisia koristeluja varten, jotka eivät oikein pääse oikeuksiinsa värillisellä pohjalla, mutta joita en halua syystä tai toisesta valkoisellekaan pohjalle tehdä.
Yksinään tämä on oikeasti aika karmea, juuri sellainen ei kynsiä ollenkaan -väri. Joku voi toki sellaisistakin tykätä, jos näin on niin suosittelen tätä lämpimästi. Varmasti toimii myös tummemmalla ihmisellä ranskislakkana. Laitoin tätä kolme kerrosta, jotka eivät ihan täysin peittäneet kärkiä, mutta koristelujen kanssa eivät paista läpi häiritsevästi.
Väristä tuli heti ensimmäisenä mieleen Burberryn huivi ja yritin jotain sellaista kuviota saada aikaan akryylimaaleilla. En todellakaan ole mikään virtuoosi käsinmaalauksessa, varsinkaan tällaisissa pikkutarkoissa jutuissa, joissa olisi ihan kiva saada tasaisia ja ohuita viivoja aikaiseksi. Mutta ei sitä voi koskaan kehittyäkään ellei harjoittele :) Saatte siis katsella näitä vähän epäonnistuneita maalauksia ainakin seuraavat kolme vuotta, ennen kuin opin edes vähän paremmaksi :D
En omista mitään tweed-kankaista, enkä edes sitä Burberryn huivia (joka on aivan liian tätimäinen minun teinimielelleni), joten rekvisiitaksi päätyi kolmanneksi lähin englantilainen vaihtoehto, Liptonin Yellow Label Tea :D Teenjuojien kuuluu ilmeisesti vihata tätä, mutta minä ainakin tykkään.
Kello viiden tee lähestyy, taidanpa tästä pyöräyttää nopeasti parit skonssit ennen sitä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti